maanantai 31. maaliskuuta 2014

Ihmiset ovat kuin irtokarkkeja

Moikka !:)
Tälläistä postausta ei olekaan ennen tässä blogissa näkynyt, ja tuskin tulee montaa kertaa uudestaankaan. Juuri parhaillani työstän äikän lopputyötä, ja tälläisen tekstin sinne väsäsin. Mielipiteitä?
Eräs ilta päädyin pohtimaan täyden irtokarkkipussin kanssa sitä, kuinka hienoa on, että ihmiset ovat erilaisia.
On niitä, jotka puhuvat hiljaa ja niitä, jotka puhuvat kovaa. Toiset ovat karvaisempia kuin toiset. Eroja meistä löytyy loputtomiin, jos niitä haluaa etsiä. Mutta miksi eroja pitäisi etsiä? Kaikki me olemme ihmisiä, kaikilla meillä on sydän. Ei ulkokuori tee kenestäkään huonompaa tai arvokkaampaa. Erilaisuus on rikkaus, jota jokaisen tulisi arvostaa.

Kun kaupassa kävelee laajan irtokarkkihyllyn luo valitsemaan omia suosikkikarkkeja, voi yllättyä valinnan määrästä. On kovia ja pehmeitä karkkeja. Kirpeitä, makeita, sitkeitä ja tulisia, sekä suklaita. Jokaiselle jotakin.

Jos kaikki karkit näyttäisivät ja maistuisivat samalle, kuinka moni niistä oikeasti pitäisi? Se alkaisi pidemmän päälle käydä erittäin tylsäksi. Valinnanvaraa on paljon, sillä valitsijoitakin on runsaasti. Kaikki pitävät eri mauista ja asioista. Siksi on hienoa ja arvokasta, että myös ihmisiä on erilaisia. Kaikki eivät pidä kaikista, mutta jokaisen kanssa voi tulla toimeen. Jokainen löytää itselleen sellaista seuraa, joiden kanssa on hyvä olla, ja jotka arvostavat samoja asioita.

Karkkeja on erivärisiä –ja kokoisia, aivan kuten ihmisiäkin. Ihmiset ovat kauneimmillaan silloin, kun he ovat hyväksyneet itse itsensä. Pituuden tai ihonvärin ei pitäisi vaikuttaa pärjäämiseen tässä maailmassa, mutta silti sitä joutuu näkemään ja kuulemaan. Se on surullista, sillä kaikkia meitä tarvitaan täällä.

Persooniakin on monia. On niitä, jotka näyttävät maailmalle itsestään kovan kuvan, mutta ovat todellisuudessa hyvin hauraita. Ehkä he pelkäävät epäonnistuvansa, tai eivät uskalla olla omia itseään.

On niitä ihmisiä, jotka ovat pehmeitä kuin vaahtokarkit, jotka ovat kaikille mukavia ja ystävällisiä. Ajattelevat muiden parasta ennen itseään. Se on ihailtava piirre ihmisessä, mutta ei kukaan jaksa loputtomiin olla mukava, jos saa vain paskaa niskaansa.

Suklaan tavoin on myös ihmisiä, jotka osaavat lohduttaa, ymmärtää ja antaa tukea eri tilanteissa. He ovat hyviä kuuntelijoita.

Sitkeiden karkkien tavoin on sellaisia ihmisiä, jotka eivät osaa aina antaa periksi tai myöntää virheitään. Onneksi asian korjaamiseen ei tarvita kuin tarpeeksi omaa tahtoa.

Olkaa siis rohkeita ja uskaltakaa olla erilaisia omia itseänne. Katsokaa ympärillä olevaa maailmaa, kuten karkkipussienne sisältöä. Hyväksykää kaikki sellaisina kuin he ovat. Pehmeinä, kovina, isoina ja pieninä.


8 kommenttia:

  1. tosi kiva teksti, pakko sanoo et eiks rivil 11 toi "on erivärisiä –ja kokoisia", tuo tavuviiva olisi tossa "kokoisia" edessä eikä ennen sanaa ja. en ole pilkunviilaaja/nussia. mutta jos äikänteksti on ni varmasti korotetaan pisteitä hoka virheestä

    vai oonko oppinut omalla tunnilla väärin, voi olla toki niinkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juu vähän hätäisesti kirjoitin, joten ei mikään ihme, että virheitä löytyy:)

      Poista
  2. juu sitä arvelinkin, kuhan vaan ilmotin että ei tule turhaa sanomista opelta..ärsyttävää se on

    VastaaPoista
  3. Todella hyvä teksti!:) Kaikkien pitäisi saada olla sellaisia kuin ovat ilman että siitä ilkutaan yms. :)

    VastaaPoista
  4. Ei vitsi tosi hyvä ja samalla hauska idea ja toteustus! :)

    VastaaPoista